ja amatöörit kans

no sit päästiinki ihan amatöörihommiin. näin kirjoitin kuvien ottamisen jälkeen facebookkiin:

" siis ei hitto mikä fiilis. viimeksi kun hevosen selkään nousin, väänsin itkua ja halusin pois. Milla ei saanu edes kattoo eri suuntaan, saatika sit päästää irti hevosesta. olin varma että kuolen. korkeanpaikan- ja hevospelko valtas koko kropan. ja siis korkeanpaikanpelko on luokkaa envoinoustapenkilleseisomaan. mut äsken tapahtu jotai huikeeta. äsken mä ratsastin. mä itse ohjasin hevosen liikkeitä, milla oli parhaimmillaan niin kaukana etten nähny sitä. mä luotin siihen elukkaan, jonka vieressä seistessä en edes nää sen selän yli ku se on nii hemmetin iso. mä ylitin itseni. mä uskalsin. mä... no mä vaan oon paras. kiitos. "

se kertookin kaiken oleellisen.

pari päivää tän jälkeen suunnattiin sinin kanssa uudelleen landelle samoihin hommiin. tää neiti on aikoinaan ratsastanut enemmänkin.

millaa hieman nauratti kun sini yritti epätoivoisesti saada arttu-hepan nousemaan raviin; arttua ei kiinnostanu.

alan ammattilaiset

näiden tyttöjen estekisoja olin seuraamassa viime viikolla, ja voi pojat...! niin hurjan näköistä menoa. ensimmäisessä luokassa tuo systeri meni ja otti voiton. toinen luokka meni emmalta taas upeasti siihen asti kunnes olin varma että nyt lähdettiin sairaalaan - niin nätillä kuperkeikalla lensi sekä hevonen että tyttö. kaikki kuitenkin selvisi hengissä ja kaikki ollaan nyt kokemusta rikkaampia. mulle toi katsojan roolikin tuntuu olevan vähän turhan hurja.. tässä kuitenkin kuvia ennen kisoja, kisakuviakin löytyy kun joku vaan jaksais niitä muokata.

my favorite girlz

nämä tytöt on niin mahdottoman rakkaita.

ja niiden äiti on ihan mahtava tyyppi. <3

hevostelua

lisää kuvia pöndeltä. vähän heppahommia taas vaihteeks. kokoonpano on vähän muuttunut, maailman parhaaksi poniksi kutsumani ladonna lähti kesäksi isommalle tallille leiriponiksi. vauvaa odottava tuuli lähti naapuritallille äippälomalle. uusi tulokaskin löytyy, ensimmäisissä kuvissa näkyvä elukka. rubiini nimeltään.

saatoin vähän naurahtaa kun laura kiskoi artun päälle tän loimen. niin se kyllä nauroi laurakin. pikkusiskoni kertoi artun ihan itse voittaneen ko. loimen. aika karu on kyllä.

nää ei oo myöskään normaalia kokoonpanoa, vaan ovat tuleet ilostuttaneet vanhempiani kesäksi talon alapuolelle. 

kuvapommitusta landelta

ei kai täs taaskaan sen enempää kerrottavaa. elukoita, paljon!

maailman paras poni

maailman paras poni - no ladonnahan se.

olispa painoo puolet tästä ja pituuttakin puolikkaan raajan verran vähemmän, ni tää olis mun ainut kulkuväline maailmassa.

t. heppapelkuri