Olipa kerran yläasteikäinen, tylsistynyt, kameran kanssa leikkivä pikkulikka. Likka päätti galtsun päiväkirjaa ahkerasti täyttäneenä jatkaa uraa jossain muualla. Syntyi blogi. Blogi hengitti katkonaisesti vuosia, kunnes se heitti veivinsä ja syntyi toinen blogi. Sen hengitys oli vielä epävakaampaa, kunnes likan elämä meni täysin uusiksi. Toinenkin blogi sai kokea karun kohtalon. Mentiin hetki ilman mitään. Likan sormet kuitenkin kaipasivat näppäimistöä, likka halusi myös takaisin kameran taakse ja eteen. Ensimmäisen blogin paluuta suunniteltiin, samoin kuin toisen. Kumpikaan ei tuntunut vaan enää omalta. Niissä oli liikaa sitä, mitä ei kaivattu; vanhaa. Nyt tarvitaan jotain uutta.
Vaikka sitä samaa vanhaa, kuten katkonaista hengitystä, epäsäännöllistä päivitysrytmiä, ajastettuja postauksia, tylsiä kuvia ja epäselvää tekstiä on luvassa tässäkin blogissa.
Tässä sitä ollaan. Tervetuloa seuraamaan kolmannen blogin elinkaarta!
- memde
